Kolttu koivusta ja muita viisaita valintoja

2.11.2016

Vaateteollisuus uudistuu. Puusellusta valmistetaan vaatemateriaalia ja tekstiilien kiertotaloushankkeessa kierrätetään kuidut uudelleen käyttöön.

Tekstiiliteollisuus ja kuluttajat ovat heränneet ajattelemaan ympäristöarvoja. Maapallon väkiluku kasvaa, eivätkä nykyiset kuitulähteet riitä tuottamaan tekstiilikuituja jatkuvasti lisääntyvään tarpeeseen. Toisaalta länsimaissa kertyy valtavia määriä tekstiilijätettä, jota ei tänä vuonna voimaan tulleen lain mukaan saa viedä kaatopaikalle. Pääkaupunkiseudulla sekajätteisiin sullotut vaatteet kulkeutuvat automaattisesti Vantaan Energian jätevoimalaan poltettaviksi.

Suomessa on lähdetty miettimään uusia vaihtoehtoja tekstiiliteollisuuden kuidun hankintaan. VTT:n Tekstiilien kiertotalous-hankkeessa kertynyttä tekstiilijätettä hyödynnetään uuden materiaalin tuottamisessa. Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston vaihtoehto puolestaan on hyödyntää metsäteollisuutta ja puuselluloosaa uuden kuidun valmistamiseksi. Molemmat hankkeet ovat käynnissä ja puukuidusta on jo tehty yksi mekkokin: Marimekon pallokuvioinen Allu-mekko. – Allu tehtiin uudesta kuidusta, jota kehitettiin – ja kehitetään edelleen – täysin tätä tarkoitusta varten sellutehtaan tuottamasta liukosellusta, suunnittelija Tuula Pöyhönen kertoo.

Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyöllä kehitetään uudenlaista selluloosaperäistä kuitua vaateteollisuudentarpeisiin. Vuonna 2014 julkistettu menetelmä sai nimekseen Ioncell. Selluloosan kuidut vahvoina irrottava menetelmä on samankaltainen kuin viskoosin valmistuksessa, mutta viskoosiprosessissa tarvitaan myrkyllistä rikkihiiltä, jota Ioncell-menetelmässä ei käytetä.

Tuula Pöyhönen kertoo Allu-mekon valmistuksen olleen nopealla aikataululla toteutettu projekti. – Koemekko haluttiin pikaisesti näytille, joten materiaalia tehtiin vain yhteen mekkoon, eikä koevärjäyksiin käytetty aikaa. Lopputuloksesta tuli monikäyttöinen perusmekko, jonka avulla uutta ja merkittävää innovaatiota päästiin esittelemään. Paljon on vielä kehitettävää, ja työ materiaalin saamiseksituotantoon jatkuu, Pöyhönen kertoo.

Ekologisesti kierrättämällä Marimekko teki selluloosamekkonsa upouudesta materiaalista. Uusiutuvasta puuraaka-aineesta ympäristöystävällisesti Stora Enson Uimaharjun Enocell-tehtaan liukosellusta valmistettu tekstiilikuitu on hieno innovaatio, joka toivotaan saatavaksi pian käyttöön tekstiiliteollisuudessa. Samalla tähtäimellä ollaan liikkeellä Tekesin rahoittamassa VTT:n ja sen kuuden yhteistyökumppanin projektissa, jossa liikkeelle on lähdetty jo olemassa olevasta tekstiilijätteestä.

VTT:n erikoistutkija Pirjo Heikkilä kertoo luomupuuvillan olevan tämän hetkisistä ekologisista tekstiilivaihtoehdoista suosituin. Sen jälkeen tulee kierrätysmateriaalista tehty tekokuitu. – Luomupuuvilla on ympäristön kannalta parempi kuin tavallinen puuvilla, koska luomussa on aina kiinnitetty huolta myös
käytettyihin kemikaaleihin. Mutta vettä sekin tarvitsee, ja vedestä tulee jossain vaiheessa pulaa. Puuvillan kasvatuksen lisäämisen haaste on maapallolta vähenevä vesi. Sitä kun tarvitaan myös kasvavan väkimäärän elintarvikkeiden tuottamisessa.

Olisi ideaalista hyödyntää tekstiilejä niin monta kierrosta kuin mahdollista.

Siksi Tekstiilien kiertotalous -hankkeessa (TEKI) poistotekstiiliä on lähdetty hyödyntämään uusien kuitujen raaka-aineeksi. – Kierrätys on mahdollista niin kauan kuin raaka-aineen ominaisuudet vain kestävät vaatetuskäytössä tai jossain muussa käytössä. Olisi ideaalista hyödyntää tekstiiliä raaka-aineena niin monta kierrosta kuin mahdollista.

Mekaanisessa kierrätyksessä kierto alkaa murskaamalla ja hienontamalla materiaali. Kangasrakenne voidaan hajottaa yksittäisiksi kuiduiksi, joista voi valmistaa uutta lankaa ja uusia tuotteita. Raaka-ainetta toimivaan tekstiilikierrätykseen saadaan myös esimerkiksi tekstiiliteollisuuden poistomateriaaleista, joita ovat muun muassa leikkuuhukka ja kangaspakkojen loput.

Kierrättämällä uutta kuitua

Kemiallisessa prosessissa tekstiilikuitu hajotetaan pienemmiksi osatekijöiksi, joista lähdetään rakentamaan uutta kuitua. – Kemiallisessa käsittelyssä kuitu hajotetaan alkutekijöiksi eli polymeereiksi, josta sitten kuitu voidaan valmistaa. Tällaisia prosesseja on jo käytössä esimerkiksi polyesterikuitujen sulattamisessa, mutta puuvilla ja muut selluloosapohjaiset materiaalit eivät ole sulavia.

– Puuvilla on selluloosaa kuten puusellukin. Eli nyt voidaan käyttää samantyyppisiä prosesseja kuin perinteisessä puusellukuidun valmistamisessa. Viskoosi on perinteinen puusellusta tehty selluloosamuuntokuitu, Pirjo Heikkilä selventää. VTT:llä on tutkittu samaa menetelmää aikaisemmin puuselluille, ja kokeilua on tehty nyt myös kierrätetystä paperista ja kartongista.

– Ja nyt meillä on kierrätetty tekstiili raaka-aineena tässä tekstiilien kiertotaloushankkeessa. Yhteistyökumppaniyritysten ja Tekesin kanssa ollaan demonstroimassa, kuinka tämä voisi tapahtua teollisessa mittakaavassa, hankepäällikkönä toimiva Heikkilä kertoo. Tavoitteena on saada aikaan kaupallinen vaatemallisto, jotta voitaisiin saada aikaan myös jatkuva tuotanto tarvittavine tuotantolaitoksineen. Käytännössä tekstiilien kiertotalousmallissa kerätään ihmisiltä poistotekstiiliä, joka lajitellaan, käsitellään kemiallisesti, liuotetaan ja kuidutetaan.

Hankkeessa mukana oleva Pure Waste valmistaa kuidusta uutta lankaa ja neulosta sekä Seppälän suunnittelemat vaatteet. Pakkausyritys Repack tekee hankkeeseen uudelleen käytettävät pakkaukset. Ajatuksena on, että verkkokaupan kautta ostettuaan kuluttaja voi palauttaa palautuvassa pakkauksessa jonkun vanhan rikkinäisen vaatteensa takaisin kiertoon.

Kerralla hyvään lopputulokseen

Pilotointi ei kuitenkaan aina ole helppoa ja vaivatonta. Ennalta-arvaamattomia haasteita tulee vastaan, ja hanketta koordinoiva Pirjo Heikkilä toppuutteleekin, ettei valmista vaatemallistoa nähdä vielä tänä syksynä.

– Kyseessä on hieno projekti, joka on henkilökohtaisestikin minulle tärkeä. Hanke on saanut varmasti meistä jokaisen miettimään omia vaatteitaan ja kulutustottumuksiaan aivan uudella tavalla.

– Tässä hankkeessa meillä on lähtökohtana ollut, että tehdään kerralla asiat kuntoon, eikä lähdetä tuomaan markkinoille mitään keskeneräistä. Otetaan se aika mikä tähän tarvitaan, että päästään hyvään lopputulokseen, Pirjo Heikkilä kertoo.

TEKI-PROJEKTISSA MUKANA OLEVAT YRITYKSET:
• Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
• Ethica Oy
• Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy
• SUEZ/SITA Suomi Oy
• Pure Waste Textiles Oy
• Seppälä Oy
• RePack Oy
• Touchpoint Oy
• Lindström Oy
• Hanketta rahoittaa myös TEKES