Energiapihi kaupunki

Maailmanlaajuisesti valtaosa energiasta kulutetaan kaupungeissa. Rakennusten lämmitys, sähkölaitteiden käyttö ja liikenne ovat energiasyöppöjä. Pelkästään lämmitys sekä palvelujen ja asumisen sähkönkäyttö muodostavat kolme neljäsosaa kaupunkien energiankulutuksesta. Ja kulutus sen kun kasvaa, sillä ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin kiihtyvällä tahdilla.

Vuonna 2050 kaupungeissa asuu arvion mukaan 64–69 prosenttia maailman väestöstä. Suomi ei ole poikkeus. Kaupungistumisasteemme on nousussa, ja kaupunkien palveluita arvostetaan entistä enemmän myös lapsiperheissä. Vuoteen 2050 mennessä maamme seitsemän suurinta kaupunkia paisuvat miljoonalla asukkaalla.

Tiivis on tehokasta

Tilanne ei onneksi ole toivoton. ”Kaupungit ovat paitsi ongelma myös ratkaisu energiankulutuksen vähentämiseen”, sanoo kaupunkisuunnittelun konsultti ja kansainvälisesti arvostetun Urbanfinland-kaupunkikehitysbloginkirjoittaja Timo Hämäläinen. Hämäläisen mukaan kaupungistuminen ei ole energiankulutuksen näkökulmasta huono asia. Tiivis on tehokasta, siksi aasialaiset kaupungit ovat energiatehokkuudeltaan ylivoimaisia.

Suomessa rakennukset kuluttavat kaikesta energiasta noin 40 prosenttia, ja suurin osa siitä menee asuntojen lämmitykseen. Toisaalta energiapihin ja tehokkaan kaukolämmön hyödyntäminen on mahdollista juuri taajaan rakennetuissa kaupungeissa, joissa lämpö voidaan tuottaa sähkön sivutuotteena, alueellisesti ja ilmastoystävällisesti.

Asunnon ja asuinpaikan valinta ovatkin energiankulutuksen kannalta tärkeimmät päätöksemme. Energiafiksu asukas valitsee kodin kerrostalosta, tinkii neliöistä ja panostaa keskeiseen sijaintiin. ”Energiatehokkaimpia ovat kantakaupunkimaiset umpikorttelit. Viereinen talo toimii lämmöneristeenä, joten lämmitysenergian tarve voi olla jopa 40 prosenttia pienempi kuin erillään seisovan rakennuksen”, toteaa Hämäläinen.

Asukastiheys vaikuttaa energiankulutuksen lisäksi suoraan kaupungin liikennemääriin. Hyvien joukkoliikenneyhteyksien ja pyöräteiden päässä sijaitsevasta asunnosta on helppo sukkuloida eri puolille kaupunkia. Ja kun palvelut ovat lähellä, lyhyet matkat voi taittaa kävellen. Hämäläisen mukaan omakotiasuminen on luonnon kannalta haitallisinta. Omakotitaloalueillakin kun pyritään elämään kaupunkielämää ja ajetaan keskustaan töihin, ostoksille ja harrastamaan.

Sisäänrakennettu tuhlauskulttuuri

Kaupunkiasuminen kitkee energiankulutusta vain, jos tehostamismahdollisuudet otetaan käyttöön. Suomessa näin ei ole. Hämäläisen mukaan syynä on yksityisautoiluun ja omakotiasumiseen perustuva kaupunkirakentamisen perinne: asukastiheys on harva, rakennukset sijoitetaan kauas toisistaan, kaupunkirakenne on pirstaloitunut ja palvelut ovat siirtyneet kaupunkien laidoille tai ulkopuolelle.

”Suomalainen tapa rakentaa latomaisia kauppakeskuksia keskelle peltoa on kiteyttävä esimerkki. Energiatehokkaan rakennuksen hyödyt jäävät pieniksi, jos se sijaitsee kaukana kaikesta”, huomauttaa Hämäläinen. Liikenne aiheuttaa viidenneksen suomalaisten hiilidioksidipäästöistä. Pelkkä autojen energiatehokkuuden parantaminen ei riitä, joten joukkoliikenteen ja infran energiatehokkaassa suunnittelussa on parantamisen varaa. Ruuhkassa yksin autoileva aiheuttaa 30 kertaa enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin bussimatkustaja.

Suomessa työskentelyyn, asumiseen ja harrastamiseen tarkoitetut alueet ovat usein erillään, vaikka nykytyön vaatimukset ovat erilaiset. Hajautunutta pääkaupunkiseutua pidetäänkin maailmalla varoittavana esimerkkinä siitä, miten kaupunkia ei pidä rakentaa. Tilaa ja energiaa tuhlaava malli korostuu Suomessa moniin muihin länsimaihin verrattuna, sillä maamme kaupungistuminen lähti kunnolla käyntiin vasta 1950-luvulla. Suuri osa kaupunkisuunnittelun laeista ja virastoista luotiin tuolloin.

”Nyt olemme naimisissa tämän tehottoman ajan hengen kanssa. Asenteiden lisäksi on käveltävä institutionaalisten rakenteiden ja normien ylitse. Muutos vie aikaa”, sanoo Hämäläinen.

Kokonaisuus ratkaisee

Suomessa kaivataan Hämäläisen mukaan nyt rohkeita avauksia. Kaupunkisuunnittelu tarjoaa paljon keinoja parantaa tilannetta. ”Kokonaisnäkemys on kaikki kaikessa. Rakennettaessa kestävästi ei tule ajatella vain teknologiaa. Asumisen sosiaaliset ja kulttuuriset puolet ovat yhtä keskeisiä.” Esimerkiksi perheiden koot muuttuvat, joten asuntojakin pitäisi pystyä muuntelemaannykyistä paremmin. Turhia neliöitä ja energiankulutusta voitaisiin vähentää rakentamalla taloyhtiön asukkaiden käyttöön yhteinen juhlatilaja yhteissauna.

Myös koulujen ja päiväkotien kaltaisten julkisten tilojen käyttöä voidaan tehostaa, jolloin vältytään parhaassa tapauksessa uudenrakentamiselta. Jos kuitenkin rakennetaan uutta, lähtökohtana tulisi olla rakennuksen elinkaari, sillä pitkäikäisyys on aina energiatehokasta.

Hämäläisen mukaan jo kaavoitusvaiheessa tulisi huomioida rakennuksen muoto, ilmansuunnat ja uusiutuvien energiamuotojen liittäminen rakennukseen. Myös kasvillisuutta tulisi hyödyntää tuulensuojana ja kesäisin viilentävänä elementtinä. ”Liikennesuunnittelullakin on iso rooli kestävässä kaupunkisuunnittelussa. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin, joiden joukkoliikenne toimii tehokkaasti”, Hämäläinen sanoo.

Pienet, viisaat valinnat

Fiksulla suunnittelulla voi kuitenkin luoda vain edellytykset energiapihille kaupungille.”Tiivis kaupunkiasuminen ei automaattisesti tarkoita pientä energiankulutusta. Yksittäisen asukkaan omat valinnat ratkaisevat”, Hämäläinen painottaa.

Kerrostalossa kantakaupungissa asuva himosaunoja, joka ajelee isolla nelivetoisella maastoautolla ja käyttää paljon lentokonetta, kasvattaa hiilijalanjäljestään moninkertaisen omakotitalossa asuvaan verrattuna. ”Koska kodeissa suurin osa energiasta menee lämmitykseen, huoneiston lämpötilan alentaminen muutamalla asteella on iso ekoteko”, vinkkaa Hämäläinen.

Sähkölaitteita hankkiessa kannattaa valita energiatehokkain vaihtoehto. Kodinlaitteet tulee sammuttaa ja kytkeä pois valmiustilasta, kun niitä ei käytetä. Hämäläinen kehottaa vaihtamaan kaikkiin kodin valaisimiin led- tai energiansäästölamput. Ja jos kotiin asentaa älykkään liiketunnistimen, valot palavat vain tarpeen mukaan. Sauna on todellinen sähköahmatti, joten energiaviisas napsauttaa sen päälle vain kerran viikossa. Kotona kannattaa myös suosia
luonnonmateriaaleja sekä lähellä tuotettuja tuotteita ja elintarvikkeita. ”Näin yksinkertaisilla teoilla jokainen voi nipistää energiankulutustaan huomattavasti. Tuloksena säästyy euroja ja luontoa elämänlaadusta tinkimättä”, kannustaa Hämäläinen.

Kehärata ja lähiluonto -Vantaan valtit

Vuonna 1974 perustettu Vantaa on esimerkki perinteisestä suomalaisesta kaupunkisuunnittelusta. Ongelmiin on herätty, ja nyt kaupunki kitkee tosissaan energiankulutusta. Keskeiset keinot ovat kaupunkirakenteen tiivistäminen, joukkoliikenne ja energiatehokas rakentaminen.
• Liikennejärjestelmän pohjaksi on otettu joukkoliikenne, jonka perusta on Kehärata. Juna-asemien yhteyteen on luvassa lisää liityntäpysäköintipaikkoja autoille,
sisätiloissa olevia paikkoja pyörille sekä kattavampi pyörätieverkosto. Vantaalla satsataan myös yksityisautoilun sähköistämiseen.
• Uusia asuntoja valmistuu Vantaalle tahtiin, johon yllettiin viimeksi vuosikymmeniä sitten. Entistä useammasta asunnosta löytyy älyverkko, joka mahdollistaa oman sähkönkulutuksen reaaliaikaisen seurannan.
• Liikenteen lisääntyessä ja kaupungin kasvaessa Vantaalla on pystytty säilyttämään vahva luontosuhde. Kaupunkilainen voi kävellä kotioveltaan luonnon helmaan ja nähdä omin silmin valintojemme ja tekojemme vaikutukset ympäristöön.