Sähköautoilu on helppoa -melkein
Asun Helsingin Alppilassa ja olen kruisaillut sähköautolla nyt muutaman kuukauden. Testaan blogiyhteistyön nimissä Nissan Leafia puoli vuotta, ja tiedostan hyvin olevani tekemisissä tulevaisuuden kanssa. Hommassa on kuitenkin vielä haasteita.
Jos voisin ladata autoa omassa pihassa, olisi sähköautoilu helppoa. Vanhempieni luona käydessäni auto on aina omakotitalon pihassa piuhan päässä, käyttövalmiina. Ihanan vaivatonta!
Kotona olen julkisten latauspisteiden armoilla, koska taloyhtiössämme ei ole mahdollisuutta auton lataamiseen. Siinä missä dinosauruksella ajava perinneautoilija kurvaa huoltoasemalle tankkaamaan peltilehmänsä käteisellä tai kortilla, hoitaen homman parissa minuutissa, lataa sähköautoilija akkujaan paristakymmenestä minuutista useaan tuntiin latauspaikoilla, joita on aika harvassa. Sähkiskuskilla täytyy aina olla myös kännykässä akkua, koska lataaminen tapahtuu pääasiassa eri palveluntarjoajien appien kautta. Pankkikortti tai kahiseva ei paljon auta.
Toisekseen: siinä missä huoltoaseman näkee kauas ja sellaista voi suhteellisen helposti hakea vaikka Googlen avulla, on lataustolppien löytäminen hankalampaa. Toistaiseksi eri palveluntarjoajilla on omat karttansa, enkä ole saanut käsiini yhtäkään sellaista, josta näkisin kerralla kaikki Kallio-Hakaniemi-alueen latausmahdollisuudet. Viikon sisällä olen saanut suullisesti tietooni kaksi kotinurkillani sijaitsevaa ”salatolppaa”, joista ei ole virallista tietoa missään. Miksei sähköautoakin voi aina pikaladata huoltoasemalla?
Kahdesti kohdalleni on osunut viallinen tolppa. Kun akku on lähes tyhjä eikä tolppa toimikaan, vyöryy päälle latausraivo. Ongelmaa ei olisi, jos vierestä löytyisi ehjä tolppa tai avuliasta henkilökuntaa. Ensimmäisellä kerralla sain avun 20 minuutissa, toisella kerralla odotin kaksi tuntia.
Jotta sähköautoilu saadaan Suomessa lentoon, täytyy latauspisteiden verkoston ja pikalatureiden määrän kasvaa — ja siihen tarvitaan lisää meitä sähköautoilijoita.
Noora Shingler
