Sähkön tie kotiin
Vantaalainen Teemu Lakkamäki ihmettelee ilmajohtojen ja maakaapelin samanaikaista käyttöä. Miksi kaikkea ei vedetä maan alle?
Itä-Hakkilassa sijaitsevalla työmaalla auringossa paistattelevat kaapeleiden päät kertovat tarkkasilmäiselle Teemu Lakkamäelle heti, että uusi maakaapeli on vanhoja paksumpaa. – Kyseessä on 4 x 185 neliömillimetrin paksuinen pienjännitekaapeli, joka kestää virtaa nykyistä kaapelia paremmin. Sen avulla pystymme lisäämään alueen sähköntoimituskapasiteettia. Kaapeleiden poikkipintaa kasvatetaan yleensä silloin, kun sähkön kulutus lisääntyy esimerkiksi uudisrakentamisen seurauksena, toteaa työmaalta tavoitettu suunnittelupäällikkö Jussi Välimäki.
Lakkamäki pohtii, miten noin jämäkän maakaapelin vetäminen maahan mahtaa onnistua. Siihen koskemattakin on selvää, että käsivoimin urakka tuskin onnistuu. Maakaapelia ei tosiaan vedetä paikoilleen käsin, vaan koneellisen vetolaitteen ja vaijerin avulla. Koska kaapeli ei paksuutensa takia taivu mutkiin, tehdään suoran linjan päähän aina uusi kaivanto eli vetomonttu.
Kaapelia vedetään kiepille kaivannon ulkopuolelle. Tämä kiepilllä oleva kaapeli vedetään puolestaan seuraavaan putkiosuuteen. Lakkamäen tutkailemassa montussa käytetään kaapelijatkoja. Niillä uusi kaapeli yhdistetään olemassa olevaan kaapeliin. Jatkoskappale kutistetaan lämmön avulla varjelemaan uuden ja vanhan kaapelin liittymäkohtaa lialta ja kosteudelta. Koko komeuden kruunaa keltainen suojakouru. Lopuksi kaivanto täytetään, maakerrokset tiivistetään ja asfaltoidaan. – Paljonko Vantaan Energia Sähköverkot vetää vuoden aikana maakaapelia? Lakkamäki tiedustelee. Jussi Välimäki kertoo, että pienjännitekaapelia rakennetaan noin 50 kilometriä ja tuhtia keskijännitekaapelia rullaantuu Vantaan alle noin 40 kilometrin verran. Keskijännitteellä sähkö siirretään sähköasemilta muuntamoille lähelle kuluttajia. Muuntamolla jännite muunnetaan pienjännitteeksi ja jaellaan edelleen asiakkaille. Suuret kuluttajat voivat liittyä suoraan keskijänniteverkkoon omien muuntamoidensa kautta.
Ilmajohdot vähenevät kaupunkikuvassa
Vähän matkan päässä seisovat sähköpylväät kannattelevat kolmea johtoa, joista ylin kuuluu Vantaan Energia Sähköverkoille. Loput kaksi huolehtivat alueen katuvalaistuksesta ja teleyhteyksistä. Pylvään runkoa pitkin maahan katoavat kaapelit nostavat pintaan Lakkamäen alkuperäisen ihmetyksen. Miksi samalla alueella on sekä maakaapelia että ilmajohtoverkkoa? – Asennamme ilmajohtoa erittäin harvoin, sillä se on maakaapelia alttiimpi huonosta säästä aiheutuville häiriöille. Ilmajohtoa saatetaan kuitenkin käyttää kaavoittamattomilla haja-asutusalueilla tai silloin, kun maakaapeliuran kaivaminen on maaperän takia erityisen hankalaa, Välimäki kertoo.
Maakaapelointia puoltaa myös verkon kuormituksen kasvu. Mitä enemmän laitteita ja talouksia käyttää samanaikaisesti sähköä, sitä enemmän kapasiteettia sähköverkolta vaaditaan. Tähän haasteeseen maakaapeli pystyy vastaamaan ilmajohtoa paremmin. – Vantaan sähköverkkoa on maakaapeloitu järjestelmällisesti 1980-luvulta lähtien. Verkostamme on tällä hetkellä maakaapeloitu 87 prosenttia. Siksi sähkön toimitusvarmuus on Vantaalla maan kärkitasoa, sanoo Välimäki.
Vantaalla on edelleen paikkoja, joissa ilmajohdot ovat hyvässä kunnossa ja vastaavat paikallista sähkönsiirtotarvetta. Näillä alueilla maakaapeliin siirrytään suunnitelmallisesti siirtotarpeen kasvaessa, ilmajohtoverkon vanhetessa sekä asemakaavoituksen ja alueiden rakentamisen yhteydessä.
Johtokartta ja kaapelinnäyttöpalvelu vaurioita ehkäisemään
Jos maasto-olosuhteet ovat sopivat, voidaanko maakaapeli vetää minne tahansa? Teknisesti kyllä, mutta siitä sovitaan aina maanomistajan kanssa. – Pääsääntöisesti suosimme verkkorakentamisessa aina maakaapelia, mutta toisinaan päätökseen voi vaikuttaa esimerkiksi rakennusalueen asemakaavan puute, Välimäki kertoo.
Maakaapelia ei kannata vetää sellaiselle paikalle, mihin voidaan tulevaisuudessa rakentaa vaikkapa tie tai uusi asuinalue. Tällöin maakaapeli joudutaan yleensä rakentamaan uudelleen korvaavaan paikkaan. Kun katuja rakennetaan, hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan yhteisrakentamista. Tällöin verkot toteutetaan katujen rakentamisen yhteydessä, eikä erillisiä kaapeliverkon kaivutöitä tarvita. Tämä on kustannustehokasta ja aiheuttaa alueen asukkaille ja ympäristölle vähemmän haittaa.
– Kuinka syvälle maakaapeli laitetaan? Lakkamäki tiedustelee. Välimäki kertoo maakaapelin upotussyvyyden olevan 70 senttimetriä. Siellä maakaapelit ovat turvassa myrskyiltä, mutta niitä uhkaavat huolimattomasti tehdyt kaivutyöt. Kaapelin vaurioittaminen aiheuttaa aina hengenvaaran ja sähkönjakelun keskeytyksen. Jos kaapelia tai sen suojaputkea kuitenkin jostain syystä kolhaisee, tulee siitä aina ilmoittaa. Vika saattaa jäädä piileväksi ja johtaa myöhemmin sähkökatkoon.
Suurin osa maakaapeliverkon vikakeskeytyksistä aiheutuu kaivutöistä. Kaivuuvaurioiden ehkäisemiseksi Vantaan Energia Sähköverkkojen maakaapelit on kartoitettu ja merkitty Vantaan kaupungin ylläpitämään johtokarttaan. Vantaan kaupungin mittausosastolta maarakentajat saavat aina ajantasaista tietoa maakaapelin sijainnista. Kaivuluvan yhteydessä maanrakentajille jaetaan Vantaan Energia Sähköverkkojen lyhyt toimintaohje maakaapelivaurioiden ehkäisemiseksi. Lisäksi mittausosasto tarjoaa rakentajille maksuttoman peilauksen, jolla varmistetaan maakaapelin sekä muiden johtojen ja putkien tarkka sijainti ennen kaivuutöiden aloittamista.
Maisemointi kasvukauden alussa Itä-Hakkilassa rakennustyöt ovat sujuneet ongelmitta. Lähelle sähköpylvästä sijoitettu uusi jakokaappi on jo paikallaan tien reunassa. Sen alta luikertelee 25 metriä pitkä kuparinen maadoituskaapeli. Esillä on myös talojohto ja runkokaapeli. Jakokaapilta tontille kulkevassa kaivu-urassa näkyy kaivajan taidonnäyte – suuren puun pääjuuren ali kulkeva talokaapelin suojaputki. Lakkamäki epäilee, että juuren katkaisu olisi saattanut kaataa koko puun. Tonteilla tapahtuva kaivu tehdään pyöräkoneilla tai vaikeimmissa paikoissa lapioilla, sillä telaketjukaivurit tekevät pihanurmelle hurjaa jälkeä. Jos alueen ilmajohtoverkkoa saneerataan, kaivu-, kaapelointi-ja kytkentätyöt tehdään myös tonttiosuuksilla. Uusissa liittymissä ja asiakkaan omatoimisissa liittymisjohtojen kaapeloinneissa vedämme kaapelin tontin rajalle saakka. Tällöin kohteen sähköurakoitsija vastaa tonttiosuuden rakentamisesta ja kytkennöistä
kiinteistön sisäverkkoon.
Tavoite on, että hanke viedään olosuhteiden salliessa yhtäjaksoisesti alusta loppuun saakka. Jos työt valmistuvat esimerkiksi talvella, jälkityöt tehdään viimeistään seuraavan kesäkuun puoleen väliin mennessä. – Mitä vanhoille ilmajohdoille tapahtuu, kun maakaapelointi on valmis? kysyy Lakkamäki. Välimäki kertoo, että ne puretaan pois. Toisinaan pylväät jäävät paikoilleen niissä kulkevien muiden johtojen takia. Jos kyseessä on pelkästään sähkönsiirtoon tarkoitettu tolppa, se poistetaan ja hävitetään ongelmajätteenä. Käytöstä poistetut jakokaapit ja muuntamot hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan varaosina tai kunnostetaan uudiskäyttöä varten.
Työ alkaa suunnittelupöydältä
Maakaapelin vetäminen on vain näkyvä osa sähköverkon rakentamista. Ennen siihen pisteeseen pääsemistä on tehty runsaasti töitä suunnittelun ja ennakkovalmistelujen parissa. – Mistä tällaisessa projektissa lähdetään liikkeelle? tiedustelee Lakkamäki. Vuosittain laaditaan sähköverkon rakennusohjelma, jota ohjaa Vantaan kaupungin kaupunkirakentaminen ja sähköverkon yleissuunnitelma. Ohjelman pohjalta toteutettavat hankkeet käynnistyvät verkon kuormituslaskennalla.
Suunnittelupöydän ääressä hankkeen suunnittelija miettii myös maakaapelin reitit sekä esimerkiksi jakokaappien ja muuntamoiden alustavat paikat. Lopulliset reitit ja paikat tarkentuvat maastosuunnittelun ja maanomistajien kanssa käytävien neuvotteluiden yhteydessä. Tarvittaessa suunnitelmaa päivitetään ja tiettyjä osuuksia reititetään uudelleen. – Ideana on, että maakaapelimme pystyttäisiin laittamaan samaan monttuun katuvalaistuksen ja teleyhteyksien vaatimien kaapeleiden kanssa kadunrakentamisen yhteydessä, kertoo Välimäki.
Kun suunnittelu on valmis ja tarvittavat lupa-asiat on saatu kuntoon, piirretään tarvittavat työkuvat ja laaditaan kirjallinen työseloste. Siirryttäessä rakennusvaiheeseen valitaan urakoitsija, joka tilaa materiaalit ja toteuttaa työn.
Ennen töiden aloittamista alueella suoritetaan aloituskatselmus, johon osallistuvat kaikki projektin osapuolet. Työn aikana rakennuttaja valvoo työmaita ja niiden etenemistä. Viimeiseksi tehdään purkutyöt. Niiden jälkeen uusi verkko kartoitetaan ja dokumentoidaan tietojärjestelmiin. Lakkamäki kysyy kierroksen lopuksi, miten maakaapelin kunnosta huolehditaan. Ilmajohtojen kohdalla tarkistus onnistuu varmasti helpommin. – Maakaapeli on pitkäikäinen, eikä se vaadi varsinaisia huoltotoimenpiteitä. Tarkastamme ja huollamme kaapeliverkkoon kuuluvia muuntamoita ja jakokaappeja säännöllisesti. Valituissa kohteissa teemme osittaispurkausmittauksia, joiden avulla saamme vihjeitä maan alla kulkevan kaapelin piilevistä vioista, Välimäki toteaa.
