Huolellisen kulutuksen aika
Nyt on vähän kiire. Tänään syntyvän lapsen 12-vuotispäivään mennessä suomalaisten on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään 39 prosenttia. Luopumisen pakko voi kuitenkin palauttaa arvoa sille, mikä jää.
Suomessa kaikki näyttää olevan niin kuin aina ennenkin. Mitä nyt vähän sateisia kesiä ja kovia myrskyjä, lyhyestä lumikaudesta kärsiviä saimaannorppia ja samasta asiasta riehaantuneita punkkeja.
Tosiasiassa Suomi lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena noin kaksi kertaa nopeammin kuin muu maailma. Elämme keskellä ennennäkemätöntä kriisiä, joka haastaa ehkä jo lähivuosina koko nykyisen arkemme: joudumme pohtimaan, miten asumme, liikumme ja kulutamme ilman öljyä ja kivihiiltä, mitä syömme jos lannoitteita ei enää ole saatavilla ja miten toivotamme tervetulleiksi ehkä miljoonat kuivuuden aiheuttamia konflikteja pakenevat ihmiset. Esimerkiksi. Olisi tyhmää olla varautumatta kriisiin. ”Jos Suomessa syttyisi sota, hyväksyisimme sen, että joudumme vähän kärsimään. Rauhanomaisessa tilanteessa meidän on vaikea käsittää, että joudumme nopeasti arvioimaan uudelleen toimintaamme ja ajatustamme hyvästä elämästä”, pohtii tietokirjailija ja toimittaja Hanna Nikkanen.
Hän ohjasi toimittajaopiskelijat valottamaan aihetta ollessaan viime lukuvuoden vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa. Syntyi 21 artikkelista koostuva, Finlandia ehdokkuudenkin napannut teos Hyvän sään aikana. Alaotsikkonsa mukaisesti se kertoo, mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. ”Ilmastonmuutos muuttaa myös ajatteluamme. Kim Stanley Robinson kuvaa Aurora- romaanissaan, miten suhtautumisemme hiekkarantoihin muuttuu nostalgiseksi, kun niitä ei enää ole. Hyvän sään aikana pyrkii kertomaan asiasta yhtä monipuolisesti mutta faktojen kautta.”
Ahdistuneita ilmeitä kahvipöydässä
Vuonna 1981 syntynyt Hanna Nikkanen kasvoi maailmaan, jossa uskottiin välimatkojen koko ajan lyhenevän, matkailun lisääntyvän, talouden kasvavan ja kulutuksen runsastuvan. Niin kävikin. Niinpä tupruttelemme ilmakehään enemmän kasvihuonekaasuja kuin koskaan ennen. Seurauksena on kiihtyvä ilmastonmuutos. Yhtäkkiä meitä vaaditaan muuttamaan elämäntapojamme täysin päinvastaiseen suuntaan. ”Tämä on psyykelle vaativaa. Emme ole tottuneet siihen, että minäkuvamme ja kulttuurimme muuttuu näin nopeasti”, Nikkanen myöntää.
Nopea on kuitenkin oltava. Vain viidenkymmenen vuoden kuluttua Suomen ilmaston ennustetaan lämmenneen vähintään neljällä asteella ja muistuttavan Unkarin nykyilmastoa. Sellaisessa säässä viihtyvät kasvit ja ihmiset, joten Suomella on paine ottaa vastuuta molemmista. Tarvitaan avoimuutta ja kekseliäisyyttä. ”Suomalaiset maanviljelijät voisivat suhtautua tähän mahdollisuutena ja lupautua ottamaan entistä suuremman vastuun Euroopan ruokatuotannosta. Meillä on vettä ja mahdollisuus hoitaa maaperäämme jatkossakin niin, että se antaa satoa, vaikka sää muuttuu arvaamattomammaksi ja kasvitaudit lisääntyvät”, Nikkanen muistuttaa.
Moni kuitenkin keskittyy edelleen hokemaan, ettei halua minkään muuttuvan. Julkisessa keskustelussa ilmastonmuutosta ei ole Nikkasen mielestä oikein osattu käsitellä – ennen viime vuotta. Sen aikana siitä tuli kahvipöytäkelpoinen puheenaihe, joka alkoi näkyä myös politiikassa. ”Aiemmin näin ahdistavasta asiasta puhuminen koettiin helposti syyllistämiseksi jopa ystävien kesken. Politiikassakaan ilmastonmuutos ei ole juuri näkynyt, koska aihe on ollut äänestäjien keskuudessa epäsuosittu.” Asennemuutosta on Nikkasen arvion mukaan vauhdittanut se, että tutkijoiden ennusteista on tullut tosia. Napajää todella sulaa kiihtyvää vauhtia. Suomeen tuli vuonna 2015 ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, joista suurin osa pakeni kuivuuden siivittämää Lähi-idän konfliktia. Toisaalta myös aika on tehnyt tehtävänsä. ”Ydinsodan uhkaa tutkinut amerikkalaispsykiatri Robert Jay Lifton on todennut, että pelottavien yhteiskunnallisten asioiden kohtaamisessa on samanlaiset vaiheet kuin surun kohtaamisessa. Kieltämisestä edetään ajan myötä hyväksymiseen ja kysymiseen, miten tästä edetään.”
Uhrauksilta ei voi välttyä
Kuten moni suomalainen, Hanna Nikkanen mökkeilee saaressa, johon ei ole vedetty sähköä eikä vesiputkia. Se on hänestä nautinnollisinta ilmastonmuutoksen torjuntaa. Mökkeilyn ansiosta Nikkanen tietää, kuinka paljon vettä ja energiaa hän tarvitsee ja minkälainen vaiva niiden tuottamiseksi pitää nähdä. ”Aurinkopaneeliteknologia on jo niin kehittynyttä, että pystyin tekemään Hyvän sään aikana -kirjan editoinnit mökillä kolmella laitteella samanaikaisesti. Se vaati vain lataamisten suunnittelua”, Nikkanen kertoo. Hän huomauttaa, että niukkuuden kokemus voi olla myös mielekäs, jos se ei tarkoita pelkkää puutetta. ”Kun joudun näkemään vaivaa ja suunnittelemaan kulutukseni huolellisemmin, palautan tekemiselleni arvoa.”
Nikkanen pitää mahdollisena, että jo lähitulevaisuudessa joudumme sopeutumaan siihen, että sähköä ei ole kotonakaan koko ajan tarjolla yhtä paljon ja samaan hintaan kuin nyt. Öljyriippuvuudesta vapautuminen tarkoittaa väistämättä uhrauksia. ”Emme me kuole siihen, että sähkön hinta vaihtelee enemmän tarjonnan mukaan, emmekä siihen, että joudumme ajattelemaan näitä asioita. Olemme itse asiassa vain lyhyen historiallisen hetken ajan totuttautuneet ajatukseen, että sähkö kasvaisi puissa.”
Nikkanen uskoo, että yhä useampi kotitalousalkaa tuottaa sähköä esimerkiksi aurinkopaneeleilla ja myydä sitä verkkoon. ”Tuotannon hajauttaminen pienempiin yksiköihin kannattaa maailmassa, jota on vaikea ennakoida. Internet on siitä hyvä esimerkki: infrastruktuuri on turvallisempi, kun se toimii pienten solmukohtien kautta eikä niin, että kaikki on yhden ison serverin varassa.” Nikkasen mukaan se voi myös lisätä ihmisten merkityksellisyyden kokemusta. ”Se antaa paikan tässä kokonaissysteemissä ja jotain hyödyllistä tehtävää.”
Arvot ohjaavat ratkaisuja
Juuri merkityksellisyyttä pitää Hanna Nikkasen mielestä miettiä maailmassa, jossa kaikkea ei enää saa. Olemme tulleet huolellisen kulutuksen aikaan.
Hän itse on vähentänyt lentämistä juuri tällä perusteella ja totutellut ajatukseen, että halpalennoilla paikasta toiseen suhaaminen kuuluu hänen menneisyyteensä. ”Lennän noin kerran vuodessa, mutta minun on pystyttävä perustelemaan se lentomatka itselleni todella hyvin”, hän sanoo. Nikkanen on myös autoton ja kasvissyöjä. Hän kuitenkin tietää, että samat asiat eivät vetoa kaikkiin. Yhtälailla hän toivoisi arvostusta niille, jotka intoilevat vaikka suomalaisesta kansallispuistomatkailusta Thaimaan-lomailun sijaan.
”Uskon, että yksilönä tuskailusta ollaan siirtymässä siihen vaiheeseen, että on erilaisia ilmastopoliittisia leirejä. Tällainen jakautuminen on luontevaa, sillä ihmisiä kiinnostavat erilaiset ratkaisut.” Yhteiskunnallisiakin ratkaisuja alkaa vähitellen löytyä. Nikkanen uskoo, että ihminen tarttuu tarjottuihin keinoihin mielellään, jos ne lieventävät ahdistusta aiheuttavaa ristiriitaa. Esimerkki tästä on Ruotsissa huhtikuussa käyttöön otettu lentovero. ”Gallupit osoittavat, että lähes kaikki alle kolmekymppiset Ruotsissa kannattavat sitä”, Nikkanen huomauttaa.
Hän on miettinyt viime aikoina paljon talvisodan henkeä. Hän tarkoittaa sitä, että jokaisella viiteryhmällä ja ikäpolvella on oma tarinansa, jossa ihannoidaan oman mukavuuden uhraamista yhteisen hyvän eteen. Ihanteet vain ovat erilaiset. ”Kaikki tuntuvat hyväksyvän sen ajatuksen, että yksilössä on kannatettava piirre, jos hänen ei tarvitse saada koko ajan kaikkea, vaan hän pärjää tilanteen vaatiessa vähemmällä.” Nyt on se tilanne.
Lähteet: Työryhmä ja Hanna Nikkanen, Hyvän sään aikana – Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken? Into 2017. www.yle.fi. www.mtv3.fi.
